Kuukauden runo: Heinäkuu 2019

Huhtikuun runo

 

 

Jokin uusi ilo on syntymässä.

Jokin joka on ollut piilossa pitkään.

Vain häivähdys ikkunani takana,

koputtaa se jo ovella.

En vielä kutsu sisään.

Olen maaperä uudelle sadolle.

Kypsyköön se rauhassa.

Minulla ei ole mihinkään kiire.

 

                                                                         Seija Mäenpää

Maaliskuun runo

Tuumailija

 

Harmaa ihminen

harmaalla kivellä

miettii syntyjä syviä

lehtien elämänohjeita

 

”että tartu hetkeen

ja elä onneasi”

 

Harmaa ihminen istuu

ja itsekseen tuumailee

miten hetkeen tartutaan

ohihan se porhaltaa

 

Alkaa kiven viileys

siirtyä istujan lihaan

 

Ylös noustessaan oivaltaa

onni on, että jalat

ahterin lämpimään kantaa

 

                                                               Päivikki Iivari

Helmikuun runo

 

 

 

Vaikene

                 mustene

                                      pimene

                                                      aamu

 

 

Yhteenotto ohi, pilvien kolistelu 

 

Valjakko kiitää

 

Varas vie, päivä itkee

 

Hevosen hampaat

 

jauhavat valoa

 

 

 

Maija Ahlqvist

 

                     

Tammikuun runo

Tässä viisautta uuteen vuoteen!

Vuoden ensimmäinen kuukauden runo:

 

 

Oi, olenko itseni näköinen

minä, peilikuvani äärellä

takaisin tuijottava vanha pieru

kärttyisen näköinen ukko

puoliksi kadonnut tukka

pakkasen punoittama nokka

silmillä, pullonpohjalasien takana

harmaa katse

jossa pieni viiru kujeilua

On sillä otsaa!

Yhäti itseään tuijottaa

kaiketi onneaan yrittää ymmärtää

niin, ja elämää

 

 

Mauri Laakkonen

Runovaari