Lokakuun runo

 

                                Sinulta

                                siellä kaukana

                                hirmumyrsky vei kaiken

 

                                minä täällä

                                märisen

                                syyssateen

                                täplittämää

                                vastapestyä ikkunaani

 

                                sinä mietit

                                millä vatsasi

                                tänään täytät

 

                                minä pähkäilen

                                millaista suklaata

                                tänään ostaisin

 

                               sinä rakennat

                               läheistesi kera

                               uutta elämää

                                raunioille

 

                               minä näen vain

                               oman napani

                               enkä osaa

                               edes hävetä

                                                                                         Lea Halonen

Syyskuun runo

 

                          Kiikkuu keikkuu pikku jolla

                          nautiskellen istun siinä

                          veden pintaa tuijotellen

                          aivojani lepuuttelen

 

                          Surffaa ylös alas aallon harjanteen

                           pieni punainen pipo

                           kiemurelee varjo ongenvavan

                           kisaavat ne keskenään

                           Haukotella alan

                           Kala kurkkaa, nauraa mulle

                           iskee silmää, niin mä luulen

                           tässä pyrstön roiskeet sulle

                           Istun vain ja uitan pipoo

                           on niin hyvä olla

                           Onni sydänjuuriani hipoo

 

 

                                                         Arja Hesenius-Pihlaja

 

 

 

Kuukauden runo: Heinäkuu 2019

Huhtikuun runo

 

 

Jokin uusi ilo on syntymässä.

Jokin joka on ollut piilossa pitkään.

Vain häivähdys ikkunani takana,

koputtaa se jo ovella.

En vielä kutsu sisään.

Olen maaperä uudelle sadolle.

Kypsyköön se rauhassa.

Minulla ei ole mihinkään kiire.

 

                                                                         Seija Mäenpää

Maaliskuun runo

Tuumailija

 

Harmaa ihminen

harmaalla kivellä

miettii syntyjä syviä

lehtien elämänohjeita

 

”että tartu hetkeen

ja elä onneasi”

 

Harmaa ihminen istuu

ja itsekseen tuumailee

miten hetkeen tartutaan

ohihan se porhaltaa

 

Alkaa kiven viileys

siirtyä istujan lihaan

 

Ylös noustessaan oivaltaa

onni on, että jalat

ahterin lämpimään kantaa

 

                                                               Päivikki Iivari

Helmikuun runo

 

 

 

Vaikene

                 mustene

                                      pimene

                                                      aamu

 

 

Yhteenotto ohi, pilvien kolistelu 

 

Valjakko kiitää

 

Varas vie, päivä itkee

 

Hevosen hampaat

 

jauhavat valoa

 

 

 

Maija Ahlqvist

 

                     

Tammikuun runo

Tässä viisautta uuteen vuoteen!

Vuoden ensimmäinen kuukauden runo:

 

 

Oi, olenko itseni näköinen

minä, peilikuvani äärellä

takaisin tuijottava vanha pieru

kärttyisen näköinen ukko

puoliksi kadonnut tukka

pakkasen punoittama nokka

silmillä, pullonpohjalasien takana

harmaa katse

jossa pieni viiru kujeilua

On sillä otsaa!

Yhäti itseään tuijottaa

kaiketi onneaan yrittää ymmärtää

niin, ja elämää

 

 

Mauri Laakkonen

Runovaari